Tämä on 2/5 osa Uuden liiketoiminnan kartoittaminen -blogisarjasta. Tässä toisessa osassa pohtimisen aiheena on, että mihin haluamme muutoksia ja mistä pidämme kiinni.
Yksi lähestymistapa uusia innovaatioita tai liiketoimintamahdollisuuksia kehittäessä on miettiä niitä perustavanlaatuisia asioita, jotka eivät koskaan muutu sen sijaan, että yritys yrittäisi juosta teknologisessa kehityksessä mukana ja tarttua aina kulloinkin nouseviin trendeihin. Tällöin liiketoiminta rakennetaan täysin näiden perusasioiden varaan. Kuuluisin esimerkki tästä toimintamallista lienee Amazon ja Jeff Bezos, joka on rakentanut valtavan organisaation kolmen muuttumattoman perusasian varaan: 1) ihminen haluaa saada hankintansa mahdollisimman edulliseen hintaan, 2) hän haluaa tehdä valintansa riittävän isosta valikoimasta ja 3) hän haluaa saada valitsemansa tuotteen nopeasti. Kaikki, mitä Amazonilla tehdään, tarkastellaan näiden kolmen linssin läpi (Tulevaisuuden lukujärjestys, Pölönen P., 2020). Huomioitavaa on, että perustarpeita on syytä arvioida tässä tarkastelussa varsin rohkeasti. Nyt voi tuntua, että ihminen tulee aina tarvitsemaan ruokaa, mutta tulevaisuudessa voi hyvinkin olla mahdollista, että ravitsemus hoidetaan teknologian avulla niin, ettei ihmisen tarvitse edes avata suutaan.
Uusia liiketoimintamahdollisuuksia kartoittaakseni tekemissäni haastatteluissa tunnistettiin hyvin Bezoksen ajatusmaailma. Ihminen haluaa saada sillä rahalla, mikä hänellä on käytössään, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Harvojen asioiden eteen ollaan valmiita näkemään ylimääräistä vaivaa, vaan halutaan helppoutta, toimivuutta ja ajan säästöä. Jos tuotteen ostaminen on vaikeaa, jää hankinta tekemättä, tai jos tuotteen käyttäminen on vaikeaa, sitä ei hankita uudelleen tai suositella muille. Sähköisen kaupankäynnin ja suoratoistopalveluiden nykyisyydessä on vaikea nähdä enää paluuta aikaan, jolloin kärsivällisesti odoteltiin kaupan aukeamista seuraavana maanantaiaamuna tai lempisarjan lähetysajankohtaa perjantai-iltaisin.
Haastatteluissa toistui myös teema ihmisen tarpeesta saada tietoa. Uteliaisuus ja tiedonjano lienee kovakoodattu meihin niin, että meillä on voimakas tarve tietää mitä ympärillämme tapahtuu. Voisikin ajatella, että tarve tiedon saamiseen ei tule muuttumaan. Lisäksi meillä on tarve viihtyä ja päästä hetkeksi pois omasta elämästämme. Bezoksen analogiaa seuraten suoratoistopalvelut ja sitä ennen teatteri, baletti ja elokuvat ovat rakentuneet juuri tämän tarpeen päälle.
Onnen ja hyvinvoinnin tavoittelu on meissä aina läsnä, jolloin voisi olettaa, että niitä edistäville palveluille on aina markkinaa. Esimerkiksi alati kasvavan lemmikkitoimialan perustukset on rakennettu tämän tarpeen päälle. Lemmikkejä hankitaan enemmän kuin koskaan ennen ja niihin käytetään rahaa enemmän kuin koskaan ennen. Ne toimittavat monelle ystävän, terapeutin ja personal trainerin virkaa, ja lemmikin omistajana minunkin on helppo myöntää niiden onnistuvan siinä. Onneen ja hyvinvointiin liittyy keskeisesti myös ikiaikainen tarve etsiä yhteyttä toiseen ihmiseen ja viestiä toisen ihmisen kanssa. Tarve on niin alkukantainen, ettei mikään teknologinen keksintö voi sitä poistaa, joskin ratkaisut tarpeen tyydyttämiseen voivat tulevaisuudessa hyvinkin olla teknologian avustamia.
Toinen lähtökohta innovaatiotyölle on tarkastella niitä asioita, jotka ärsyttävät riittävän paljon ja riittävän usein, että niihin kannattaa etsiä vaihtoehtoista ratkaisua. Näin nuo ärsytyksen kohteet itsessään jo sisältävät mahdollisuuden uudelle liiketoiminnalle. Vaikka herkästi ajattelemmekin olevamme täysin uniikkeja, eivät syymme turhautumiselle todellisuudessa eroa juurikaan muiden vastaavista. Tämä näkyi hyvin myös haastatteluissa, joissa nousi esiin kolme useimmin toistuvaa teemaa.
Vaikka tietoa on tarjolla paikoitellen jopa liikaa, koetaan itselle tärkeän tiedon hakeminen ja jalostaminen eri järjestelmistä käyttökelpoiseen muotoon turhauttavana. Tietoa on pirstaleisesti saatavilla eri lähteistä, jotka eivät tyypillisesti kommunikoi keskenään, eikä tieto muutoinkaan ole käytettävissä sellaisenaan. Lisäksi, vaikka tietoa onkin sinänsä hyvin saatavilla, voi esimerkiksi hankinnan vastuullisuuteen tai toimivuuteen liittyvää tietoa olla erittäin vaikeaa saada etenkin vertailukelpoiseen muotoon. Siinä missä tiedon hankinta eri lähteistä koetaan turhauttavana, myös tiedon jakaminen eteenpäin monikanavaisissa ympäristöissä koetaan yhtä ärsyttävänä. Viestintäkanavia on yksinkertaisesti liikaa olipa viestin lähettäjä tai sen vastaanottaja.
Muita haastatteluissa toistuvia tietoon liittyviä turhautumistekijöitä olivat misinformaatio, valeuutiset ja nettikiusaaminen. Haasteet tiedon luotettavuudesta tulevat esiin niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Lähdekriittisyyskään ei välttämättä riitä, kun esimerkiksi onlineartikkeleissa tuntuu fakta ja mielipide menevän iloisesti sekaisin. Suoranaiset valeuutiset ja klikkiotsikot voivat vaikeuttaa kenen tahansa työtä, vaikka asiavirhe saataisiinkin myöhemmin korjattua. Ensimmäisenä nähty uutinen näyttää jäävän parhaiten mieleen. Tähän kategoriaan liitettiin vahvasti myös epäasiallinen käyttäytyminen verkon suojissa. Verkko mahdollistaa toiminnan, joka kasvokkain tosielämässä toimien ei olisi sosiaalisen normistomme mukaan edes mahdollista.
Tiedon eri teemojen lisäksi huonot käyttäjäkokemukset nousivat haastatteluissa keskeiseksi ärsytyksen kohteeksi. Kotiin tai työpaikoille tehtyjen hankintojen toimintaongelmat ja osaamattomuus korjata käytönestettä itse koettiin erityisen turhauttavina. Työpaikoilla tai julkisissa palveluissa pitkälle viety tehostaminen ja itsepalvelun lisääminen on johtanut siihen, että moni kokee itsepalveluna tehtävät asiat haastavina, aikaa vievinä ja ärsyttävinä, koska harvoin tehtynä niiden suorittamista ei opi kunnolla. Harvoja ohjelmistoja on luotu käyttäjäystävällisyys edellä, vaan ne on tehty vastaamaan niiden omistajan tarpeeseen.
Tutustu myös blogisarjan ensimmäiseen osaan täällä.
Blogin kirjoittanut
Hanna Turunen
henkilöstöpäällikkö